Etusivu Tilukset Hevoset Foorumi

Välskäri

Ratsastuskuva (ylä) © Anne L. (linet) + Velma (väritys), pääkuva ja rakennekuva (vas.) © Cella, rakennekuva (oik.) © Alex, ratsastuskuva (vasen) © Lynn

Luonne

Välskäri, kutsumanimeltään Väiski, on omistajansa ylpeys. Sporttinen, ketterä ja selväpäinen suomenhevonen tuntee arvonsa ja saattaakin uusien ihmisten seurassa yrittää kokeilla, mitä kaikkea hänen Korkeutensa saisikaan tehdä. Pohjimmiltaan, kun Väiskille asettaa selkeät rajat, on ori nöyrä ja miellyttämisenhaluinen. Taluttaessa se on kuitenkin kova huutamaan ja rehvastelemaan tammoille, mutta herkkähipiä ei siedä aggressiivisia käskyjä. Ihmisten on tultava Väiskin kanssa juttuun, jotta siihen saa kunnon kontaktin ja käytös paranee.

Karsinassa Väiski on helppo hoidettava. Se pysyy paikoillaan ilman kiinnisitomista ja antaa harjata jokaisesta paikasta. Kavioiden putsauksen aikana ori saattaa lähteä liikenteeseen, mutta topakka ihminen saa Väiskin kerralla kuriin. Varustaminenkaan ei tuota ongelmia - ainoastaan ruuhkainen talli saa Väiskin käymään hetken kierroksilla, koska ori haluaisi nähdä, mitä sen ympärillä tapahtuu.

Vaikka voisi kuvitella, että ratsastaessa Väiskin sukupuolesta koituisi ongelmia, on se täysin harhakuvitelma. Heti, kun joku nousee orin selkään, sen päässä syttyy lamppu ja ori ymmärtää, että nyt on tehtävä töitä. Ratsastus onkin sitä ainoaa aikaa, kun Väiski ei keskity tammoihin vaan täysillä työntekoon. Sitä ei haittaa, vaikka koko kenttä olisi täynnä tammoja, vaan se tekee työnsä tunnollisesti. Ainoastaan, jos joku tamma tulee liian läheltä, voi ori kiljahtaa, mutta nopeasti sen mielentilan saa takaisin työhön.

Väiski on suomenhevoseksi kevyt, herkkä ja hyväliikkeinen. Orilla on kova työmoraali ja se pyrkiikin suorittamaan vaaditut liikkeet niin hyvin kuin osaa. Jos Väiski epäonnistuu jossakin tehtävässä, on se itse hanakasti yrittämässä tehtävää uudelleen: ori ei halua lopettaa ratsastusta epäonnistumiseen. Suomenhevonen on innokkaasti mukana jokaisessa lajissa, mutta sen ehdoton lemppari ovat maastoesteet. Väiski ei koskaan kiellä millekään esteelle, vaan mieluummin menee huonossa paikassa vaikka esteestä läpi kuin kieltää. Ori on ketterä kuin pantteri, kun se tukka putkella liitää yli esteiden. Myös ajolle Väiski on opetettu, ja sillä käydäänkin ajoittain kärryttelemässä mielenvirkistykseksi.

© Britta

Kilpailukalenterit

Sanottua

31.5.2017 PKK, tuom. Tuulia
EM: kokonaisuus. "Kaunis kuva totisesta treenihetkestä. Värityksessä on elävyyttä ja sävyjä, myös line on todella onnistunut."
6.6.2017 Simora, tuom. Odelie
"Tässä työntekoa parhaimmillaan ja ratsukon välinen kontakti selkeästi toimii, ihana."
6.6.2017 Simora, tuom. Odelie
EM: kokonaisuus. "Kokonaisuudessaan kaunis ja rauhallisen tuntuinen hetki."
31.8.2017 PKK, tuom. Loci
"Valloittava kuva, jota mielellään jää katsomaan löytäen aina uusia pieniä yksityiskohtia"
17.12.2017 Jinnilä, tuom. aksu
EM: Värimaailma

Päiväkirja / Valmennukset

Kouluvalmennus 10.6.2017
Väiski oli alusta asti tarmokas ja ketterä. Hyvin ratsastajan avuilla ja liikkui hienosti eteen pohkeista sekä palautui pidätteistä. Hieman etupainoisen aloinen, joten siirtymiset ja asetukset olivat orille tarpeen. Takaosakäännökset käynnissä eivät olleet ongelma, kun ori säilytti tahdin hyvin, mutta etuosa jäi nopeasti painavaksi. Anni yritti pidätteillä ja kevyellä pohkeella saada oriin enemmän ryhtiä sekä saada huomion kokonaan itselleen, kun kaunis suomenhevostamma ravasi ohitse. Käännösten jälkeen ratsastetut tiet olivat hyvin asetettu ja taivutettu sekä eteenpäin ratsastettuja. Seuraavat käännökset menivät aina toista paremmin, sillä ori itse yritti tehdä parhaansa muttei kuitenkaan liikoja. Hetken tauon jälkeen oli etuosakäännösten vuoro, missä oli hetken hakemista. Väiski tarjoi ensimmäisenä takaosakäännöstä ja vähän hermostui, kun ei tiennyt mitä haluttiin. Anni ratsasti oria suoraan reippaasti ja otti uuden käännöksen. Tahti oli hyvä ja ori polki reilusti paikoillaan. Orin tajuttua homman juju alkoi käännökset sujua ravissa pienin avuin.

22.6.2017
Oli kulunut jokunen kuukausi siitä, kun Väiski oli pakattu Vänrikinmäestä traikkuun ja lähetetty takaisin kotiin ratsutusjakson päätyttyä. Sen jälkeen olikin piisannut hulinaa ja mullistuksia itse kunkin elämässä, enkä ollut suokkiruunan selkään kiivennyt. Nyt oli kuitenkin taas aika. Väiski oli ollut hyvässä treenissä kesän yli, mutta laiduntanutkin toki. Odotin motivoitunutta hevosta.
Anni seisoi vaitonaisena katselemassa, kun ratsastin Väiskiä sen omalla kotikentällä. Olin kuullut, että rakkauteen oli tullut ryppy, ja osasin kuvitella, miten kamalaa se oli. En vitsaillut enkä muutenkaan apinoinut, nyt ei ollut sen aika. Vähän poltteli oma salaisuus, mutta yhteisestä sopimuksesta olimme päättäneet Lynnin kanssa olla kertomatta raskausuutista vielä näin varhaisessa vaiheessa. Ja olisiko se sitten piristänyt kuulijaa siinä kohti, kun oma parisuhde vaikutti kariutuneen.
Onneksi oli hevonen, johon saattoi keskittyä. Sosiaaliset solmut eivät oikeastaan olleet mun erityisosaamisalaa. No, tiesittehän te sen jo.
Ratsutusjakson teemoja oli ollut tahdin, rentouden ja tuntuman kautta Väiskin liikkumisen parantaminen ja lihaksiston vahvistaminen. Lennokkuutta ja irtonaisuutta oli hevoseen saatu tehtyä lisää, kun sen tasapaino oli entisestään parantunut. Tietenkin hevosten kanssa oli erilaisia päiviä. Tänään Väiski oli alussa taipuvainen jäämään vähän hitaaksi jalalle ja katoilemaan kuolaimen taakse. Paljon nopeuttavaa työskentelyä siirtymisten kautta oli tehtävä, ennen kuin se rehellisesti tuli tuntumalle ja takajalat alkoivat tuottaa liikkumiseen sitä sysäystä ja poweria, joka toi menoon näyttävyyttä.
Loppua kohden Väiski oli löytänyt vähän kadoksissa ollutta energiaa kehoonsa. Siinä oli perusratsastus kohdillaan, mutta vielä hevoseen voisi ratsastaa lisää voimaa, jos haluttaisiin hyödyntää sen kokoamispotentiaali. Suomenhevonen se oli rakenteeltaan, joten GP-hevosen kokoamisasteeseen ei pitänyt pyrkiä, mutta oman kapasiteettinsa puitteissa se voisi liikkua vieläkin paremmin.
Se kuitenkin vaatisi todella systemaattista työtä.
Väiskiin sai jo nyt olla tyytyväinen. Taputtelin sitä reilusti jokaisesta onnistumisesta ja etenkin ratsastuksen päätteeksi. Anninkin kasvoilla pilkahti pieni aavistus valoa, ja mä ymmärsin ihan täysin, miksi. Hevosten takia elämä oli siedettävää silloinkin, kun muut asiat möyri matalalalla. - Daniel, DS Valmennustalli

Työajokurssi 6.12.2017
Väiski on ollut mulla nyt pari vuotta omassa pihassa, joten tunnen orin jo miltei yhtä hyvin kun omat taskuni. Väiski on opetettu ajolle ja oria ajetaan silloin tällöin lähinnä avomieheni toimesta. Ori toimii kärryjen edessä ongelmitta ja on varsin selväpäinen tapaus. Mä sen sijaan kaipaisin lisää kokemusta tähän (työ)ajoon, jotta esimerkiksi kentän lanaus hevosvoimalla luonnistuisi sujuvammin!
Kommentti: Anni oli vähän kokenettomaampi ajaja, joten aloitimme ihan perusasioista eli valjastamisesta. Anni tiesi suunilleen miten valjastaa, mutta olin kumminkin henkisenä tukena ja annoin vinkkejä, sekä tarkistin lopputuloksen. Jos ei muutamaa vähän löysähköä remmiä lasketa niin kaikki oli oikein hyvin. Kentällä maastakäsittely sujui oikein hyvin, kun kyseessä oli tuttu työpari. Anni ja Väiski saivatkin kaikki tehtävät ensinmäisellä yritämmällä suoritettua, kun yhteissävel oli kunnossa. Taas sitten ajohommiin siirrytäessä oli Annilla hieman lapaset hukassa. Pidinkin perusteellisen kertauksen Annille ihan ohjasajosta. Kohta parivaljakko menikin kentällä kuin ammatilaiset konsanaan ja pääsimekkin kokeilemaan ihan lastauksia ja portinavauksia. Lastaus sujui moitteetomasti, mutta portinavausta jouduimme kokeilemaan muutamaan otteeseen enennkuin olin tyytyväinen lopputulokseen.

Kouluvalmennus 6.1.2018, valmentajana Pierre Mustic (Anne L.)
Annin ja Väiskin kanssa lähdettiin hakemaan rytmiä laukkaan. Väiski kulki kyllä eteen, mutta tahti pakoili sen verran, että ensin puomejen avulla haettiin kontrollia ja välien hallintaa. Kun tämä oli kunnossa sai ratsukko tulla muutaman esteen. Anni ei missään nimessä saanut roikkua ohjassa, vaan kontrolli sai tulla enemmän istunnasta ja painopistettä siirtämällä. Alkuun esteet olivat matalia, 60-senttisiä, jolloin Anni sai melkein liioitellusti nojata taakse ja pitää ohjan melko löysänä, jolloin Väiski tulisi välit löysänä ja ei niin tuupaten. Tämä toimikin pariin kertaan, mutta Väisiki tuli muutaman kerran apujen läpi suurella loikalla ja yhden askeleen välistä itse vähentämällä. Palattiin harjoitukseen niin, että korkeutta nostettiin. Vaikka normaalisti ratsastajaa pyydetään ajattelemaan jo seuraavaa estettä, pyysin Annia ajattelemaan hevosen pysäyttämistä kolmen laukka-askeleen jälkeen esteestä. Tämä alkoikin tuottaa tulosta ja vaikka Väiski ei heti pysähtynytkään, se alkoi empiä ja kuuntelemaan ratsastajaa. Näissä kontrolliharjoituksissa jatkettaisiin myöhemminkin.