Garnet

Luonnekuvaus

Garnet on ollut kimppahevonen koko sen ajan, jonka se on asunut Suomessa - ensin sen ostivat vuoden 2019 loppupuolella Matteo Locatelli ja Akseli Ruusuvuori. Locatelli kilpaili orilla kahtena peräkkäisenä kautena, jonka jälkeen vuoden 2022 alussa omistajaporukka kasvoi kolmannella miehellä Lauri Merikannon ostettua kolmanneksen orista. Muutos tiesi muuttoa myös Garnetille, sillä mieskolmikon sopimukseen sisältyi Laurin kilpailuoikeus Garnetiin.

”Garnet on laadukas, sen näkee varmasti kilometrien päähän. Mieleni teki kiinnittää oriin hintalappu ihan vain, jotta kaikki tallityöntekijät nyt varmasti ymmärtävät, minkä kultakimpaleen kanssa ovat tekemisissä. Ettei vain sattuisi mitään. Vaikka eipä kai Garnetin kanssa perusarjen tilanteissa mitään voisikaan sattua. Ori on käytökseltäänkin varsinainen laatuyksilö, hyvätapainen herrasmies. Sellainen, joka ei ryntäile ensimmäisenä pää viidentenä jalkana ulos, vaan avaisi kohteliaasti oven taluttajalleen, jos vain osaisi.” – Elli L.

Garnet on perusluonteeltaan seurallinen ja mukava ori, jota on helppo käsitellä ja hoitaa erilaisissa ympäristöissä. Garnetia on jopa luonnehdittu hoitotilanteissa “mitäänsanomattomaksi” ja “hajuttomaksi”, mikä tietenkin helpottaa monia arkisia tilanteita – Garnetilla kun ei ole tapana tehdä mitään ylimääräistä tai aiheuttaa muuta hämminkiä. Toki poikkeuksia voi sattua, mutta niihin syynä on useimmiten lähistölle ilmestynyt tamma, joka luonnollisesti tavoittaa Garnetin huomion.

Ratsuna Garnet taas on kaikkea muuta kuin hajuton ja mauton. Garnetissa virtaava kuuma täysveri tuntuu ottavan vallan orin tekemisistä heti, kun työskentely alkaa ja varsinkin, jos tekemiseen liittyy hyppäämistä. Maastakäsittelyssä ilmennyt lauhkeus on kadonnut ja tilalle on ilmestynyt nollasta sataan hetkessä kiihtyvä kuumakalle, jonka haluaa vain mennä, mennä ja mennä. Garnet on kuitenkin onneksi alkanut hivenen tasoittua iän myötä ja sopii toivoa, että tulevaisuudessa orin isän Gabarnetin kylmäpäiset geenit tavoittaisivat myös sen kapasiteetikkaan jälkikasvun.

Garnetilla on erinomainen hyppytekniikka: ori käyttää selkäänsä tehokkaasti ja on hyvin varovainen jaloistaan. Siinä missä Garnet jättää turhan paljon ilmavaraa alleen matalilla esteillä, korkeuden noustessa orin hyppy muuttuu taloudellisemmaksi. Garnet onkin ehdottomasti luotu isojen luokkien hyppääjäksi, sillä se on estehevonen henkeen ja vereen. Parhaimmillaan Garnet toimii esteradalla kuin ajatus, mutta kolikon kääntöpuolena on myös omapäisyys, joka ottaa välillä vallan. Ori on kokeneen ratsastajan hevonen, jonka kanssa ainakaan ratsun kyvykkyys ei tule vastaan.

Sukutaulu

Sukuselvitys

Isä GABARNET lukeutuu ehdottomasti estemaailman kiistattomiin tähtihevosiin. Tummanruunikko 168-senttinen hannoverori oli väritykseltään varsin vaatimaton, sillä sen karvapeitteessä oli vain pienenpieni tähdenaihe otsassa ja ruunusukka vasemmassa takasessa. Gabarnet toki oli ryhdikäs, täysiverimäisen siro ja sporttinen rakenteeltaan, mutta olemukseltaan se tuntui häviävän maisemaan. Gabarnetin kasvattaja Otto Wolter kuvailikin nuorta oria seinäruusuksi, joka ei herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan. Oscar pohti pitkään orin myymistä, mutta jokin jarrutti myyntipäätöksen tekemistä. Se jokin oli Gabarnetin piilevä lahjakkuus, joka tuli esiin hieman jälkijunassa verrattuna sen ikätovereihin. Onneksi Otto uskoi Gabarnetiin, sillä oripäivien ammattituomaritkin arvioivat orin olevan korkeintaan keskinkertainen. Päästyään vauhtiin Gabarnetia ei pysäyttänyt mikään – se nousi nopeasti nuorten hevosten luokissa kärkihevosten joukkoon ja jatkoi siitä kansainvälisille areenoille Oton ratsastamana. Gabarnet oli kilpahevosena järkevä, kylmäpäinen ja hyppyvarma eikä ollenkaan Oton muiden sähäköiden hevosten kaltainen. Gabarnet tuntui kasvavan kymmenen senttiä lisää korkeutta aina päästessään esteareenalle ja sen silmissä välkkyi ilon pilkahdukset sen laukatessa rytmikkäästi esteitä kohti. Gabarnetin ja Oton menestys oli ilmiömäistä ja tuntui, että ratsukko kahmi sijoituksia minne tahansa keksivät mennä. Gabarnet pysyi hyvällä hoidolla ja treenillä terveenä koko sen kilpailu-uran ajan ja se kilpailikin melkein 16-vuotiaaksi asti GP-radoilla. Koko uransa aikana Gabarnet oli vain reilu pari viikkoa sairaslomalla pienen venähdyksen vuoksi. Otto ei ollut orin uran aikana raaskinut käyttää oria kovin paljoa jalostukseen, mutta jäätyään eläkkeelle ori siirtyi kokonaan jalostusoriksi Oton talleille. Tammoja Gabernetille riitti jonoksi asti ja se saikin vain muutamassa vuodessa yli 200 jälkeläistä. Gabarnet menehtyi tapaturmaisesti vain 4 vuotta jalostusorina oltuaan, mutta ehti onneksi jättää verenperintönsä tuleville sukupolville, joista onkin noussut esiin erinomaisia estehevosia etenkin orijälkeläisten joukosta. Muutamia vuosia Gabarnetin kuoleman jälkeen Otto nousi takaisin GP-luokkien voittokahinoihin Gabarnetin orijälkeläisellä Gabareella, josta povataan tämän vuosikymmenen uutta muotioria.

Isänisä GOLOMBARD oli esteratsastaja Martin Beckerin kasvattama ruunikko hannoverori, joka myytiin jo nuorena orina Iso-Britanniaan kenttäratsastaja Ryan Williamsin talliin. Ryan Williams halusi orista luonnollisesti kenttähevosen, mutta Golombardin maltti ei riittänyt alkuunkaan kouluratsastukseen. Aluksi Ryan pohti myyvänsä mokoman murheenkryynin takaisin kasvattajalleen, mutta tallin omasta väestä löytyikin muuan nuori Rory Ainsworth, joka otti Golombardin ratsukseen ja ryhtyi kilpailemaan esteluokissa. Kyllähän Golombardin hyppykyvyt tiedettiin jo sitä ostaessa, joten ei tullut yllätyksenä, että ruunikko ori menestyi hyvin lahjakkaan ratsastajansa kanssa 130-140cm tasolla Euroopan kilparadoilla. Luonteeltaan Golombard oli itsepäinen ja hieman etäinen eikä se sietänyt komentelua tai kovaa ratsastusta. Herkkä Golombard lopetti täysin yhteistyön, jos se ei pitänyt ratsastajan tavasta ratsastaa. Ryan Williamsin ajauduttua talousvaikeuksiin, oli Golombard ja muut Ryanin hevoset pakkomyynnin edessä. Golombardin ratsastajalla Rory Ainsworthilla ei ollut varaa ostaa laadukasta oria itselleen, vaan Golombard myytiin Länsi-Saksaan Gestüet Banderheweriin jalostusoriksi. Benderhewerissä ei haluttu treenata jo yli 12-vuotiasta oria enää kilparadoille, joten se sai siirtyä eläkkeelle kilpailuista. Oria käytettiin jalostukseen pääasiassa Banderhewerin omille tammoille eikä se saanut määrällisesti kuin parisenkymmentä jälkeläistä. Muutama ulkopuolinen tamma varsoi myös Golombardista, joista tunnetuin on tietenkin täysiveritamman Indian Breezen varsa Gabarnet. Golombard lopetettiin 24-vuotiaana hammasongelmien vuoksi.

Isänemä INDIAN BREEZE XX syntyi Itä-Englannissa Essexissä Anne Farlowin kenttätallille. Indian Breezen vanhemmat olivat laukkahevosia, mutta tamma itse koulutettiin jo nuoresta pitäen ratsuksi. 164-senttinen tummanpunaruunikko piirtopäinen englantilainen täysiveritamma oli täysiveriseksi yllättävän rauhallinen. Anne Farlow on luonnehtinut Indian Breezeä kiltiksi ja nöyräksi hevoseksi, joka teki moitteetta kaiken pyydetyn. Tamman kilpailu-ura katkesi vain 8-vuotiaana epäonnistuneeseen hyppyyn vesihautaan, joka aiheutti hankosidevamman oikeaan takajalkaan. Hyvärakenteinen ja muuten terve Indian Breeze astutettiin heti seuraavana vuonna ja se ehti varsoa Anne Farlowille neljä tervettä ja hyväluontoista varsaa ennen kuin Anne päätti pienentää hevosmääräänsä ja laittoi Indian Breezen haikein mielin myyntiin. Siitä kiinnostui saksalainen Otto Wolter, joka halusi monipuolistaa kasvattamiensa hannoverhevosten sukutauluja. Indian Breezellä oli vielä rutkasti hyviä vuosia jäljellä ja se siirtyikin Oton suureen siittolaan asumaan. Indian Breeze oli ollut varsin kiintynyt kasvattajaansa Anne Farlowiin ja se tuntui masentuneen muutosta syvästi. Se yritti kyllä olla mieliksi uudelle omistajalleen, mutta se oli monta kuukautta apea ja tyytymättömän oloinen ennen kuin kotiutui uuteen talliin. Vuosia myöhemmin Anne Farlow oli vierailemassa Saksassa Otto Wolterin tallilla ja kerrotaan, että vanha ja jo sairasteleva Indian Breeze oli tunnistanut entisen omistajansa kaukaa laitumelta ja laukannut häntä soihtuna tätä vastaan portille. Vain viikkoa myöhemmin Indian Breeze löydettiin samalta laitumelta ikiuneen nukahtaneena.

Emä LACUNA oli saksalaisen aatelisherra Jan von Dünhauptin kasvattama suurisilmäinen ja siroluinen ruunikonkimo läsipäinen hannovertamma. Jos tammojen vaikutuksesta sukuun puhutaan, on pakko nostaa Lacunan suvusta useampikin erittäin laadukas ja menestynyt siitostamma. Emänisänemä Edelweiss tunnetaan mm. olympiahopeahevosen Aguston emänä ja emänemä Venietten molemmat tammavarsat on palkittu erinomaisin arvosanoin arvostelutilaisuuksissa ja hyväksytty kantakirjaan. Itse Lacunan osti Otto Wolter kovalla rahalla 5-vuotiaana von Dünhauptin kartanon suuresta hevoshuutokaupasta ja myöhemmin mies onkin todennut tuhlanneensa huonompiikin sijoituksiin. Tammamainen ja hieman äkäinen Lacuna oli laatutamma henkeen ja vereen ja se osoittikin sen heti 6-vuotiaana, kun se hyväksyttiin heittämällä kantakirjaan ja sai muun muassa palkinnon parhaana 6-vuotiaana estetammana samassa tilaisuudessa. Lacuna oli estehevosena rohkea, tulinen ja ei todellakaan helppo ratsastettava. Maastakäsinkin Lacuna osasi olla varsin haastava hoitajilleen, joten kisareissuilla kaikki tehtiin arvon madamen mielen mukaan. Lacunaa kohdeltiin kuin mitä tahansa kuningatarta ja sillä oli jopa oma yksityisboksi kuljetusautossa. Vastineeksi hyvästä kohtelusta Lacuna antoi parastaa GP-radoilla ja sijoittuikin useasti kymmenen parhaan joukkoon kansainvälisissä kilpailuissa. Vaikka Lacunalla olisi ollut vielä hyviä kilpailuvuosia jäljellä, halusi Otto varsottaa tamman, joten se jättäytyi pois kilpailemisesta 13-vuotiaana. Lacuna tiinehtyi huonosti ja jos se saatiinkin jollain ihmeen kaupalla tiineeksi, loi se useasti varsan. Vasta kolmen vuoden yrittämisen jälkeen Lacuna varsoi esikoisvarsansa Gabarnetin ja kasvattaja Otto Wolter oli hieman pettynyt vaatimattoman oloisesta varsasta. Vähänpä Otto tiesi Gabarnetin tulevista saavutuksista, mutta onneksi hän ei antanut tämän lannistaa varsasuunnitelmia ja Lacuna saatettiin vielä elämänsä aikana kahdesti tiineeksi ja molemmilla kerroilla se varsoi tammavarsat, jotka ovat omalta osaltaan jatkaneet upeaa emälinjaa. 21-vuotiaana Lacuna oli juuri varsonut kolmannen varsansa ja helposti stressaantuva tamma päätettiin päästää viettämään eläkepäiviä parhaan ystävänsä aasiruuna Pedron kanssa, joka oli aina ollut Lacunan suuri rakkaus ja ainoa oikea. Lacuna menehtyi 26-vuotiaana laitumella Pedron vahtiessa Lacunan matkaa taivaslaitumille.

Emänisä LORD LAVERNE edusti oldenburg-kantakirjaa ja oli varsin vaikuttava ilmestys kiiltävänmustan karvapeitteensä ja hohtavan valkoisten sukkien sekä läsin kera. Lord Lavernen kasvatti saksalainen Evert Hackenholt, jonka suku tunnetaan oldenburgien kasvatustyön vaalijana. Hackenholtien tallista Lord Laverne muutti Jan von Dünhauptin kartanoon, jossa se koulutettiin esteratsuksi 27-vuotiaalle Tiber von Dünhauptille. Tiber ei ollut ratsastajana kummoinen, mutta ammattilaisten kouluttama laadukas Lord Laverne paikkasi Tiberin virheitä mahdollistaen jopa 140cm luokissa kilpailemisen. Ori palkittiin jalostusarvostelussa kolmanneksi parhailla pisteillä ja se sai erityishuomiota takaosansa käytöstä sekä hyvästä laukasta. Lord Lavernen parhaat puolet olivat ehdottomasti sen tiivissä ja ratsuhevosmaisessa rakenteessa sekä kauniissa ratsulaukassa, jota se periytti myös vahvasti jälkeläisilleen. Tiberin kyllästyttyä Lord Laverneen (mies vaihtoi ratsuja kuin sukkia), sen ratsastajana aloitti tuntematon estelupaus Hanne Goldreich, joka oli työskennellyt jo useamman vuoden von Dünhauptien perheelle. Lord Laverne puhkesi vielä 11-vuotiaana uudelleen kukkaan ja Hanne nostikin orin 160cm luokkiin asti. Tämä lisäsi tammanomistajien kiinnostusta Lord Lavernesta, etenkin kun sen suvusta löytyi huipputamma Edelweiss ja varsin menestynyt, vaikkakin vähän jalostuksessa käytetty Lancasto-esteori. Lord Laverne vastaanotti tammojaan kotonaan von Dünhauptissa ja sen jälkeläisistä tunnetaan parhaiten tätänykyä orit Lord Lambert sekä Lester ja tammoista Lacuna, Loretta sekä Latisha. Lord Laverne lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi ja se sai elää viimeiset vuotensa Hanne Goldreichin kotitilalla Pohjois-Saksassa.

Emänemä VENIETTE oli punaruunikonkimo tähtipiirtopäinen 164-senttinen hannovertamma, jonka suvusta puolet oli täysiverta. Veniette itsekin oli varsin kuumaverinen ja sen kasvattaja Eva Keilberth totesikin tamman varmaan kuvittelevansa olevan laukkahevonen. Veniette kieltämättä oli hyvin laukkahevostyyppinen – jo pelkästään sen rakenne paljasti siinä olevan paljon täysiverta. Onneksi Verdino-isän tuoma ratsutyyppisyys hieman pyöristi karkeita muotoja, mutta kovin kaunisrakenteiseksi Venietteä ei silti voinut kutsua hyvällä mielikuvituksellakaan. Ei siinä suuria rakennevirheitä ollut, mutta monen silmään se oli aivan liian kuiva ollakseen hannover. Myös jalostuspäivillä se sai noottia ”silakkamaisesta” olemuksestaan, mutta se kuitenkin hyväksyttiin lopulta II-palkinnolla kantakirjaan. Myöhemmällöä iällä Veniette alkoi kerätä massaa ja siitä tuli huomattavasti sopusuhtaisemman oloinen. Tällöin myös Jan von Dünhaupt kiinnostui toden teolla tammasta nähtyään sen tilallaan järjestetyissä esteratsastuskilpailuissa. Romuluinen Veniette nimittäin oli erittäin nopea ja ketterä esteradalla, mutta kuitenkin hyppäsi ilmavasti puomeja varoen. Uusintaradalla Veniette karautti sellaista kyytiä, että tokkopa ratsastaja Eva Keilberth ehti edes antaa niissä vauhdeissa muuta kuin hätiköidyt suuntamerkit. Jan von Dünhaupt marssi luokan jälkeen Evan puheille, mutta Eva ei olisi halunnut myydä lahjakasta tammaansa. Lopulta Jan von Dünhauptin rahapussi venyi sellaisiin mittoihin, ettei Eva yksinkertaisesti pystynyt sanomaan ei. Veniette jäi sillä kisareissulla von Dünhauptin kartanoon ja se kilpaili muutaman vuoden ajan maksimissaan 150cm tasolla ennen kuin varsoi ensimmäisen varsansa. Valitettavasti esikoisvarsan kanssa kävi traaginen onnettomuus, kun Veniette hermostui varsalleen ja potkaisi sen sääriluun poikki. Varsa lopetettiin vain muutaman päivän ikäisenä. Toisen varsan kohdalla osattiin olla varuillaan ja tälläkin kertaa Veniette alkoi näyttää aggressiivisuuden merkkejä varsaansa kohtaan. Henkilökunta yritti kaikkensa, mutta Veniette ei hyväksynyt pientä varsaa omakseen ja se jouduttiin antamaan sijaisemän hoidettavaksi. Jan von Dünhaupt halusi kokeilla vielä kerran, sillä toinen varsa oli vaikuttanut hyvin laadukkaalta. Tällä kertaa Veniette hyväksyi Lacuna-varsansa ja kasvatti sen leijonaemon lailla vieroitusikään jälkeen. Valitettavasti varsomisessa oli tapahtunut komplikaatioita eikä Venietteä uskallettu enää varsottaa uudelleen. Veniette oli alkanut myös käyttäytyä aggressiivisesti ihmisiä kohtaan ja sen selästä löydettiinkin arpikudosta, jonka vuoksi se oli kipeä. Tamman kärsimystä ei enää pitkitetty, vaan se lopetettiin 18-vuotiaana kartanon takapellolle.

Sukuselvitys © Sylvi

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Näyttelytulokset ja arvosteelutilaisuudet

Palkintokaappi

Päiväkirja

Garnetin päiväkirjamerkinnät löytyvät Laurin päiväkirjasta vuodesta 2022 alkaen.

3.12.2019, kirjoittanut Elli L.

Puhelin värisi taskussa. Pyyhkäisin käsiäni ratsastushousuihini ja avasin näytön. "Look what we got!" oli saatetekstinä kuvaan, jossa hymyili kaksi hangonkeksiä ja harmaapukuinen hevonen. Hangonkeksit olivat tietysti Matteo ja Akseli, eikä harmaa hevonen taustalla ollut ihan varma, mihin seuraan oli joutunut. "A horse?" näpyttelin ja laitoin puhelimen taskuuni. Possu tökki minua turvallaan, luuli kai saavansa taskusta herkkuja.

Hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei kyseessä ollut ihan mikä tahansa hevonen, vaan monien rahojen arvoinen huippuhyppääjän jälkeläinen. Kauhistuksissani mietin, onko tallini kyllin hyvä moiselle arvovieraalle - tai asukkaaksihan se tuli. Karsina pitäisi siivota ja kalterit kiillottaa. Onkohan kuivike sopivaa herran kavioiden alle? Tuleekohan sille eliittiruuat mukana? Miksei se voinut vain muuttaa Kastanjeholmiin? Kauheat paineet tuli tallinomistajalle. "Elli, it's just a horse.." Matteo nauroi, kun kysyin pitäisikö varmuuden vuoksi hankkia kullattu ruokakuppi kulahtaneen muovisen tilalle.

Ja niin koitti se päivä, kun Garnet saapui. Se tuli trailerin kyljestä ulos siististi, tosin aavistuksen jännittyneenä. Muutaman askeleen se pyöri Matteon ympärillä ja asettui sitten aloilleen haistelemaan ilmaa pää korkealla. Tummansiniset, kultareunaiset kuljetussuojat ja samaan sävyyn sopiva villaloimi tekivät orista kerrassaan kuninkaallisen ilmestyksen.

"No, kyllä mä ymmärrän, näkeehän tuosta heti, et se ei oo mikään peruskaakki", Sylvi sanoi tuumaillen. Nainen oli ollut hyvinkin vastahakoinen saadessaan kuulla Garnetin hinnan. Minea ei kuulemma kasvaisi pelkällä kaurapuurolla. Mutta ketäpä Garnet ei lopulta ostaisi puolelleen hurmaavalla käytöksellään.

3.12.2019, kirjoittanut Sylvi (blogi)

Nyt se on virallista ja huhut voi jättää sikseen! Maailmankuulun, jo edesmenneen Gabarnetin orijälkeläinen, 3-vuotias Garnet on saapunut Suomeen ja kuuluu nyt virallisesti Team Kastanjeholmin vahvuuteen. Akseli ja Vappulan Kartanon Matteo Locatelli jatkavat hyvin alkanutta yhteistyötä Garnetin kanssa ja jos parivaljakon aikaisempiin saavutuksiin on luottaminen, tämän yhteistyön pitäisi tuottaa tuloksia enemmin tai myöhemmin, etenkin, kun keskiössä komeilee tämä huippusukuinen yksilö.

Hevossanomat kirjoitti marraskuun lehteen keskiaukeaman jutun Garnetista. Haastattelupyyntöjä on sadellut myös muista hevoslehdistä ja vilahtipa Garnetin hankinta myös Ylen urheilu-uutisten alapalkissakin, vaikka ratsastus ei koskaan ole ollut kovin mediaseksikäs urheilulaji valtavirran mielestä. Garnetin hankinta on kerännyt valtavasti kiinnostusta hevospiireissä, mutta samalla ilmassa alkaa olla paineiden kasaantumisen tuntu. Tietysti Garnetilta ja sen taustajoukoilta odotetaan paljon. "Etenemme maltillisesti ja katsomme, mitä tästä kehkeytyy", Akseli kommentoi tyyneen tapaansa tulevaisuudensuunnitelmia.

Mitä Garnetin hankinta tarkoittaa Team Kastanjalle? Loppupeleissä ei paljoa sen enempää kuin minkään muunkaan hevosen hankinta. Garnet muutti Suomeen saavuttuaan suoraan Vappulan Kartanoon, sillä Matteo Locatellilla on paremmat resurssit lähteä treenaamaan Garnetia, sillä miehellä on vähemmän treenattavia hevosia. Tammikuussa Garnet osallistuu estevarsojen laatuarvosteluun, jossa sen tuomareille esittää Akseli.

Tavoitteena on myös kiertää näyttelyitä hiljalleen ja hankkia toivon mukaan niiden myötä kantakirjakelpoisuus orille. Samalla Garnetia ratsutetaan ja lähdetään treenaamaan heti tavoitteellisesti nuorten hevosten luokkia ajatellen. Garnetille suunnitellaan henkilökohtainen treeniohjelma, johon kuuluu myös säännöllisesti hieronnat ja muu lihashuolto.

Garnetin treenauksesta vastaa Matteo Locatelli ja todennäköisesti Garnet siirtynee Matteon kilparatsuksi. Akselin ja Team Kastanjan rooli Garnetin elämässä on toimia apukäsinä orin treenauksessa ja kilpailutuksessa sekä myöhemmin jalostustoiminnasta vastaaminen. Erityisesti laatuarvostelut sekä muut jalostusorille tärkeät meriitit ovat Team Kastanjan osaamisalaa. Aikanaan Garnet tulee astumaan Kastanjeholmiin, jossa on hieman paremmat valmiudet ja tilat jalostustoiminnalle.

Koska kukaan ei tiedä mihin suuntaan elämä kuljettaa, on myös mahdollista, että Garnet siirtyy jossakin vaiheessa Akselin ratsastettavaksi, mutta toistaiseksi Garnetin kanssa on nähty paremmaksi mahdollisuudeksi keskittyä yhden ratsastajan yhteistyöhön.

Loppuvuosi 2019, kirjoittajana Elli L.

Kun Matteo ja Akseli Ruusuvuori päästetään yhdessä Saksanmaalle hevoskaupoille, voi tapahtua jotain tällaista. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että olisi lastenvahti pitänyt palkata miehiä vahtimaan. Toisaalta, huonommatkin kaupat olisi voinut tehdä.

Vaikken mikään esteratsastaja olekaan, olen tietenkin Gabarnetia ihaillut kautta aikojen. Voisin väittää, että jok'ikinen pieni heppatyttö on jossain vaiheessa elämäänsä kiinnittänyt hevossarjakuvalehden välissä tulleen Gabarnetin julisteen seinällensä syvään huokaisten. Vaatimaton toki ulkonäöltään, mutta karismaltaan kerrassaan hurmaava. Ja paranee vain vanhetessaan kuin vanha viini.

Eipä siis liene ihme, että maailmankuulun orin jälkeläisellä on hintaa. Matteon sanojen mukaan Garnet asteli areenalle ja miehet ehtivät hädintuskin vilkaista toisiaan, kun he jo päättivät, että tämä me yhteistuumin ostetaan. Great minds think alike, huh?

Varusteet

Varusteet Equestrian PRO, Sokka Luxuries, Oddpixel, Kirke ja Varustekartano

Ruokintaohje

Rehut Stjärnesands Hästeri.

• Heinä: 8 kg
• Harmonia: treenipäivinä 3 kg, vapaapäivinä 2 kg
• Hampunsiemen: 300 g
• Chiansiemen: 100 g
• Maca-jauhe: 2 rkl
• Kurkuma: 2 rkl

Harmonia on erityisesti kilpahevosille suunniteltu rehu. Viljattomana ja kuiturikkaana rehuna Harmonia luovuttaa energiaa hitaasti ja tasaisesti, joten se mukautuu Laurin valmentajan ammatinvalinnan mukanaan tuomiin yllätysvapaapäiviin. Hampunsiemen tukee vatsan toimintaa ja tuo ruokintaan proteiinia. Chiansiemen tukee myös vatsan toimintaa, joka on kilpahevosen ruokinnassa tärkeä huomioida. Parantaa myös karvan ja jouhien laatua yhdessä hampun kanssa. Maca-jauhe auttaa hevosta sopeutumaan kisojen takia liikkuvaan viikko-ohjelmaan. Kurkumaa kutsutaan luonnon omaksi kortisoniksi, sillä se tukee hevosen liikuntaelimistön toimintaa.